Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Keiko menee töihin konbiniin opiskeluaikanaan, kun ei oikein muutakaan keksi, mutta heti työt aloitettuaan hän ymmärtää löytäneensä oman paikkansa.
Konbini on japaninkielinen nimitys kioskin, kaupan ja pikaruokalan välimuodolle. Ketjut ovat kansainvälisiä, kuten Seven Eleven ja Family Mart. Kaupoissa myydään valmisruokia, myös lämpimiä, ja kylmiä ja kuumia juomia sekä kaikenlaista päivittäistavaraa ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa. Työntekijät ovat osa-aikaisia, usein nuoria opiskelijoita.
Keiko on lapsesta asti tuntenut itsensä omituiseksi ja ulkopuoliseksi. Hänen on vaikea ymmärtää ihmisten eleitä, ilmeitä ja puheen sävyjä, joten hän aiheuttaa usein hämmennystä sosiaalisissa tilanteissa sanomalla vääriä asioita väärään aikaan väärille ihmisille. Siksi hän ei erityisemmin pidä ihmisten tapaamisesta.
Konbinissa Keikon on helppo olla. Kaikilla työntekijöillä on samanlaiset työasut ja perehdytyksessä opetetaan oikea tapa puhua asiakkaille: miten tervehditään, miten kiitetään, miten sanotaan näkemiin. Hyllyjen täyttäminen on yksinkertaista. Työkavereiden kanssa pärjää jäljittelemällä heidän puhetapaansa ja puheenaiheitaan. Keiko viihtyy täydellisesti, ja jää valmistuttuaan töihin konbiniin.
Keiko on siis löytänyt oman alansa ja elämäntehtävänsä ja kaikki on hyvin, vai kuinka? Ei suinkaan. Japanissa ei suvaita downshiftaamista. Keiko on valmistunut yliopistosta ja sitä paitsi nainen. Muiden mielestä hänen pitäisi kiireen vilkkaa löytää hyvä, koulutusta vastaava työpaikka tai ainakin hyvä, korkeassa asemassa oleva aviomies, koska kotirouvaksi on sopivaa ryhtyä. Keikoa ei kuitenkaan kiinnosta sen enempää vaativa virka kuin rikas mieskään. Vähitellen ympäristön paine käy sietämättömäksi. Onko Keikon todellakin luovuttava työstään, joka on kuin häntä varten tehty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti