Steve Tasane: Lapsi I
Löytyy e-kirjana Bibliosta.
Vinkkausvideo kirjasta: Youtube
Steve Tasanen kirjassa Lapsi I ollaan pakolaisleirillä jossakin päin maailmaa. Vaihtoehtoja leirin sijaintipaikalle on runsaasti, esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa on lähes 20 miljoonaa pakolaista naapurimaista tai oman maan sisältä. Lähi-idästä ja Kreikan saaristahan olemme myös kuulleet.
Tarina alkaa heti kirjan kannesta, vähän niin kuin kirjan kertoja, lapsi I olisi sitä mieltä, että mitäpä minun pieneen tarinaani kansia tuhlaamaan.
I on vähäisistä vähäisin. Hän on päätynyt leirille ilman vanhempia niin pienenä, ettei tiedä nimeään eikä ikäänsä eikä tietenkään muista mitään vanhemmistaan tai ajasta ennen leiriä. I arvelee, että hänen syntymäpäivänsä saattaa olla kolmas heinäkuuta ja että hän saattaa täyttää kymmenen vuotta tänä vuonna, mutta varmaahan se ei ole.
Leirillä on paljon I:n kaltaisia lapsia, ja heille on annettu nimiksi kirjaimet. I:n lisäksi on kaikki muutkin aakkoset, pienimpänä hännänhuippuna lapsi O, melkein vauva vielä.
Lapset eivät tiedä muusta kuin leirielämästä, ja vaikka se on heille vaativaa ja raskasta, he ovat oppineet selviytymään. Ruokajakeluissa he pysyttelevät jonon hännillä ja onnistuvat aina nappaamaan jotakin, jonka sitten jakavat keskenään. Yöt he viettävät omatekoisissa majoissa toinen toistaan suojellen. Leiri ei ole turvallinen paikka lapsille, joilla ei ole vanhempia tukenaan.
Hyväntekeväisyysjärjestö on tuonut leirin aidan sisään kaksikerroksisen bussin, jossa lasten on mahdollista saada apua kaikkein pahimmissa tilanteissa. Sairaat pääsevät sinne yöksi, samoin murrosikää lähestyvät tytöt, ja muutenkin se toimii turvapaikkana vähän niin kuin Totoro-elokuvan kissabussi, joka tulee, kun hätä on suurin. Bussi ja sen kuljettaja ovatkin kuin satumaailmasta.
Suuri suru syntyy, kun lapsi O katoaa. Voiko tällaisessa tarinassa olla onnellinen loppu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti