RAKASTUNUT HUVIPUISTO

Ella Paija: Soita minulle karusellin kelloa

saatavana Kuopion kirjastossa 

 

 

 

 

 

  Keväällä huvipuisto herää talvihorroksesta.  Kausityöntekijät tulevat taas, kuka innoissaan ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa, kuka jo vähän tympääntyneenä monen kesän jälkeen.

  Teemu on juuri täyttänyt kahdeksantoista ja tullut maalta asumaan isoon kaupunkiin ensimmäistä kertaa yksin.  Uusi kesätyö jännittää.  Kaikki ihmiset ovat vieraita ja huvipuisto kaikkine laitteineen näyttää kovin monimutkaiselta, mutta samalla se myös kiehtoo oudosti Teemun mieltä – eikä tunne ole yksipuolinen.  Huvipuisto on myös huomannut Teemun.  Teemu on huvipuistolle Yksi erityinen, sen sydämen valittu.

  Teemu oppii tuntemaan työkavereitaan, joiden välillä tuntuu pyörivän varsinainen suhdekaruselli: Marianne ja Valtteri seurustelevat vakavasti, vai seurustelevatko? Miksi Valtteri ja Venla tuntuvat viihtyvän yhdessä vähän liiankin hyvin?  Höpsö mutta herttainen Janita puhuu lakkaamatta poikaystävästään, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.  Elina on korviaan myöten ihastunut Telmaan, mutta ei saa sitä sanottua. Pikkutytöt notkuvat päiväkausia laitteilla, joita hoitaa komea pelimies Janne. Suulas Aleksi keskittyy puhumaan asiakkaat pyörryksiin, ja tekee siinä sivussa puiston parasta tulosta.

  Teemukin ihastuu, salaa ja varovasti, mutta ei kuitenkaan niin salaa, etteikö huvipuisto sitä huomaisi. Huvipuisto on hyväntahtoinen, se tahtoo tehdä Yhden erityisen onnelliseksi, mutta petollisuutta se ei siedä.  Eikä se myöskään siedä sitä, että Yhtä erityistä kohdellaan huonosti.  Sen saa tuntea nahoissaan huoltomies, joka on Teemulle töykeä ja katselee liian pitkään väärää tyttöä. 

  Vähitellen huvipuiston kiintymys Teemua kohtaan yltyy ja herättää myös muita, melkein unohtuneita tunteita.  Huvipuisto huomaa, miten yksinäinen se on pinnallaan kuhisevasta ihmispaljoudesta huolimatta ja miten hyväksikäytetty.  Onnellista olisi perustaa perhe, saada jotakin ikiomaa.

  Ja niin huvipuistossa katoaa kolmivuotias pikkulapsi.

 

POLKUPYÖRÄLLÄ KOHTI PÖKERRYTTÄVÄÄ ROMANSSIA

 

 

Ellen Strömberg: Mehän vaan mennään siitä ohi

saatavana Kuopion kirjastossa

 

Manda ja Malin asuvat pienellä paikkakunnalla kaupungin lähellä ja käyvät ysiluokkaa oman kylän koulussa.  He ovat erottamattomat.  Manda on asunut kylällä koko ikänsä ja käynyt koulua samojen luokkakavereiden kanssa päiväkodista asti.  Malin on muuttanut kaupungista vitosluokan alussa, ja vaikka siitä on jo vuosia, Malin on Mandan mielestä vieläkin vähän jännittävämpi ja omaperäisempi kuin muut.   

 

  Malin on levoton ja kaipaa elämään vauhtia ja vaarallisia tilanteita.  Romanssi olisi paikallaan.  Malin päättää ihastua kaikkien tuntemaan huonomaineiseen punkkariin Jonne Ekholmiin, jota kutsutaan myös Narkkari-Jonneksi ja Lutkalahtaus-Jonneksi.  Lutkalahtaus on Jonnen bändin nimi. 

 

  Bändissä soittaa myös Matias, johon Manda ihastuu korviaan myöten.  Matias on komea ja hänellä on aikamoinen naistenmiehen maine, tietää Mandan isosisko Laura kertoa.  Laura ei suosittele Matiasta Mandalle eikä liioin Jonnea Malinille, vähän eri syistä. 

 

  Manda ja Malin päättävät mennä kuokkavieraiksi bileisiin, joihin tietävät Jonnen ja Matiaksen varmasti tulevan – valitettavasti siellä luultavasti on myös Laura, mutta se riski on otettava. 

 

Bileissä Mandalla käy uskomaton tuuri ja Malinilla ei, vai miten se nyt menikään? 

 

TET-harjoittelija suosittelee: Sormuksen ritarit

J. R. R. Tolkien: Sormuksen ritarit (Taru sormusten herrasta 1)

Hanki kirjastosta:

• Sormuksen ritarit -kirja
• Sormuksen ritarit -elokuva Viddlassa 
• Sormuksen ritarit -elokuva BluRayna
• Sormuksen ritarit -elokuva DVD:nä 
• Sormuksen ritarit -CD-äänikirja 
• Taru sormusten herrasta -trilogia kirjana
  

Kansikuva: WSOY

Teksti: Isla Voutilainen

Esittelen ja vinkkaan nyt J.R.R. Tolkienin trilogian Taru Sormusten Herrasta ensimmäistä osaa: Sormuksen Ritareita (1954). Kirja on fantasiaa ja sijoittuu Keski-Maahan sen kolmannelle ajalle. Kirjassa seikkailee monia hahmoja eri kansoista. Mukana on niin haltioita, kääpiöitä kuin pieniä hobittejakin. Kirjan teemoina näkyvät hyvän ja pahan vastakkainasettelu sekä jokaisen kyky muuttaa asioiden kulkua. 

Tarinan alussa Hobitti eli sinne ja takaisin -kirjasta, jonka itsenäinen jatko-osa Taru Sormusten Herrasta on, tuttu Bilbo Reppuli jättää taikasormuksensa ottopojalleen Frodo Reppulille. Taikasormus paljastuu Sormusten Sormukseksi, jonka on takonut pahan palvelija, mahtava Sauron, joka kukistettiin haltioiden ja ihmisten viimeisen liiton aikana. Sormus jäi kuitenkin tuhoamatta, joten Sauronia ei tuhottu täydellisesti vaan Sauron on nyt nousemassa uudelleen ja ottamassa jalansijaa Keski-Maassa. 

Velho Gandalf saa Frodon lähtemään Sormuksineen kohti haltia Elrondin taloa, Rivendelliä. Frodon matkaan lähtee uskollinen Samvais Gamgi, Frodon puutarhuri. Hobittien matkaan liittyvät pian heidän ystävänsä Peregrin Tuk ja Meriadoc Rankkibuk. Vaikeuksien, vaarojen ja uusien liitolaisten kautta Frodo päätyy Rivendelliin, jossa viimein päätetään Sormuksen lopullisesta kohtalosta.  

Sormus päätetään tuhota. Ainut keino siihen on heittää se Tuomiovuoren tuliseen nieluun, jossa se taottiin. Tehtävää lähtee suorittamaan Sormuksen saattue. Saattueeseen kuuluu yhdeksän henkeä yhdeksää sormusaavetta vastaan. Sormusaaveet, eli nazgulit, ovat Sauronin pelkoa herättäviä palvelijoita, jotka olivat muinoin ihmisten suuria kuninkaita. Sormuksen saattue koostetaan eri kansoista ja se kuvastaakin Keski-Maan vapaiden kansojen liittoa Sauronin mustaa mahtia vastaan, jonka tuhoaminen on mahdollista ainoastaan luottamuksen ja yhteispelin voimin.    

Tarinan edetessä tunnelma tiivistyy ja Keski-Maan tapahtuman alkavat liukua kohti sotaa, joka ratkaisee koko Keski-Maan tulevaisuuden. Ehditäänkö Sormus tuhota ajoissa, vai kaatuko koko hanke mahdottomuuteensa? Hahmot kohtaavat Morian kaivoskuilujen pimeyden ja siellä vaanivan ikiaikaisen pahan, matkaavat virstakaupalla piilotellen, taistelevat Sauronin palvelijoita vastaan ja pohtivat kuumeisesti seuraavia siirtojaan.  

Tolkienin tarina on kokonaisuudessaan eritäin huoliteltu ja maailma on todentuntuinen, mikä mahdollistaa tarinaan uppoamisen helppouden. Kirjaan on kehitetty monia kieliä, niistä tunnetuimpana toki Tolkienin upeat haltiakielet, jotka ovat hämmästyttävän viimeisteltyjä ja toimivia. Myös maailma on särötön ja hahmot tuntuvat tuntevan maailmansa niin hyvin, että Keski-maa ja hahmot voisivat oikeasti olla olemassa. 

Voisin suositella kirjaa miltei jokaiselle. Kirja on klassikko ja siten myös yleissivistyksellisesti merkittävä teos. Toki teoksella on paksuutta, mutta tarina vie herkästi mukanaan ja on hyvä irtiotto arjesta. Monet hahmot ovat myös monisyisiä ja herkästi samaistuttavia, jonka ansiosta lukija voi löytää itsensä tarinan lukuisista henkilöistä yhä uudelleen elämänsä eri vaiheissa. Fantasiasta kiinnostuneille teos lienee fantasiakirjallisuuden kehittymisen kannalta kiinnostava; monet fantasiateoksethan ovat saaneet innoituksensa Tarusta Sormusten Herrasta. Ehkä Sormusten Herra valloittaa pian myös sinun sydämesi, niin kuin se on tehnyt jo vuosikymmeniä aina uusille lukijoille.

KUUMETAUTI KUMMITTELEE

Gerđur Kristnỳ: Hautausmaa
saatavana Kuopion kirjastossa

 

  Eyja muuttaa vanhempiensa kanssa Reykjavíkissa uuteen kotiin, joka on paljon isompi kuin entinen asunto, mutta sijaitsee vanhan hautausmaan vieressä.  Eyjasta se on epämiellyttävää ja pelottavaa.  Eyjan isä on historian opettaja ja erityisen kiinnostunut espanjantaudista, joka riehui Islannissa ja koko Euroopassa vuoden 1918 paikkeilla.  Isä tietää, että hautausmaalle on haudattu espanjantaudin uhreja, ja koska hän suunnittelee kirjoittavansa kirjan siitä, hautausmaan läheisyys on hänestä pikemminkin innoittavaa kuin ahdistavaa.

  Lisäksi isä löytää antiikkikaupasta hienon nojatuolin, jonka arvelee olevan vähintään sadan vuoden takaa.  Tuoliin on kätketty nippu kirjeitä, jotka on päivätty vuonna 1918, mutta kuorissa ei ole vastaanottajan nimeä.  Eyja vaistoaa heti tuolissa jotakin pahantahtoista.

  Eyja joutuu aloittamaan uudessa koulussa, eikä ystävien saaminen ole helppoa.  Onneksi Éyja tapaa Sölvin, kivan pojan, joka ehkä on samassa koulussa ja ehkä asuu naapurikadulla – tai sitten ei.  Sölvistä on vaikea saada selvää.  Välillä Eyjasta tuntuu, että Sölvi ei niinkään ole kiinnostunut Eyjan seurasta kuin nojatuolin sisältä löytyneistä vanhoista kirjeistä.

  Sitten Eyjan pahat aavistukset käyvät toteen: isä sairastuu vakavasti, ja Eyja tietää kyllä, mistä sairaus on peräisin.  Menneisyydestä kurottava paha on paljastettava ja tuhottava.

   Hautausmaassa kauhun sekainen jännitys yhdistyy historian tapahtumiin.  Samantapainen idea ja tunnelma on Eva Franzin kirjoissa Osasto 23 ja Ruukin salaisuus, joten jos pidät Hautausmaasta, saatat pitää myös niistä, ja päinvastoin.