Gerđur
Kristnỳ: Hautausmaa
saatavana Kuopion kirjastossa
Eyja muuttaa vanhempiensa kanssa Reykjavíkissa uuteen kotiin, joka
on paljon isompi kuin entinen asunto, mutta sijaitsee vanhan hautausmaan
vieressä. Eyjasta se on epämiellyttävää
ja pelottavaa. Eyjan isä on historian
opettaja ja erityisen kiinnostunut espanjantaudista, joka riehui Islannissa ja
koko Euroopassa vuoden 1918 paikkeilla.
Isä tietää, että hautausmaalle on haudattu espanjantaudin uhreja, ja
koska hän suunnittelee kirjoittavansa kirjan siitä, hautausmaan läheisyys on
hänestä pikemminkin innoittavaa kuin ahdistavaa.
Lisäksi isä löytää
antiikkikaupasta hienon nojatuolin, jonka arvelee olevan vähintään sadan vuoden
takaa. Tuoliin on kätketty nippu
kirjeitä, jotka on päivätty vuonna 1918, mutta kuorissa ei ole vastaanottajan
nimeä. Eyja vaistoaa heti tuolissa
jotakin pahantahtoista.
Eyja joutuu aloittamaan
uudessa koulussa, eikä ystävien saaminen ole helppoa. Onneksi Éyja tapaa Sölvin, kivan pojan, joka
ehkä on samassa koulussa ja ehkä asuu naapurikadulla – tai sitten ei. Sölvistä on vaikea saada selvää. Välillä Eyjasta tuntuu, että Sölvi ei
niinkään ole kiinnostunut Eyjan seurasta kuin nojatuolin sisältä löytyneistä
vanhoista kirjeistä.
Sitten Eyjan pahat
aavistukset käyvät toteen: isä sairastuu vakavasti, ja Eyja tietää kyllä, mistä
sairaus on peräisin. Menneisyydestä
kurottava paha on paljastettava ja tuhottava.
Hautausmaassa kauhun sekainen jännitys yhdistyy historian tapahtumiin. Samantapainen idea ja tunnelma on Eva Franzin kirjoissa Osasto 23 ja Ruukin salaisuus, joten jos pidät Hautausmaasta, saatat pitää myös niistä, ja päinvastoin.
