Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais
saatavana Kuopion kirjastossa
KORONA-RAP
”Ois kiva tutustua oikeesti,
kuulla miten sulla menee,
oliks kevät millanen,
voitko hyvin, alkaako jo kevenee,
mut kirjan luonne on tällanen
vähän ykspuolinen ja paperinen
et meitsi kertoo
ja sä kuuntelet.
Joten eiks me aloteta?” (s.10)
Vuosaaressa tapahtuu
taas. Gabriel Kaido Janek Salakari
toivoo hiljaa mielessään, ettei elämä olisi niin tylsää, että joskus tapahtuisi
jotain tosi isoa.
No, sitten alkaa tapahtua.
Ensin tulee Aava, johon
Gabriel rakastuu päätä pahkaa.
Samaan aikaan
sairaanhoitajaäidin työpaikalla vanhuksia kuolee outoon kuumetautiin, ja sitten
äitikin sairastuu. Hän menee makuuhuoneeseen
ja laittaa oven kiinni perässään. Keittiön pöydältä
löytyy vähän rahaa ja lappu, jossa pyydetään lapsia tuomaan vettä ja voileipiä makuuhuoneen
oven taakse, huolehtimaan toisistaan ja olemaan tappelematta. Sosiaalitoimistoon ei saa soittaa missään
tapauksessa.
Gabrielin ja pikkusisko
Meeriken on nyt selvittävä kaksin. Se ei
ole kovin helppoa, koska koronasulku alkaa, koulut menevät kiinni ja Gabrielin
pitäisi pystyä hoitamaan sekä oma että pikkusiskon etäkoulu.
Rahat loppuvat pian, romanssi
Aavan kanssa on lopahtaa alkuunsa eikä äidin kunto tunnu paranevan.
Voiko aurinko vielä paistaa
Gabrielin elämään?
Olin niinku aurinko paistais on silkkää räppiä, sen voisi vaikka säveltää ja laulaa menemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti