AINA EI VOI VOITTAA - JOSKUS VOI 2.

Veera Salmi: Olin niinku aurinko paistais
saatavana Kuopion kirjastossa 

 

KORONA-RAP

 

”Ois kiva tutustua oikeesti,
kuulla miten sulla menee,
oliks kevät millanen,
voitko hyvin, alkaako jo kevenee,
mut kirjan luonne on tällanen
vähän ykspuolinen ja paperinen

et meitsi kertoo

ja sä kuuntelet.

Joten eiks me aloteta?” (s.10)

  Vuosaaressa tapahtuu taas.  Gabriel Kaido Janek Salakari toivoo hiljaa mielessään, ettei elämä olisi niin tylsää, että joskus tapahtuisi jotain tosi isoa. 

 No, sitten alkaa tapahtua.

 Ensin tulee Aava, johon Gabriel rakastuu päätä pahkaa. 

 Samaan aikaan sairaanhoitajaäidin työpaikalla vanhuksia kuolee outoon kuumetautiin, ja sitten äitikin sairastuu.  Hän menee makuuhuoneeseen ja laittaa oven kiinni perässään.  Keittiön pöydältä löytyy vähän rahaa ja lappu, jossa pyydetään lapsia tuomaan vettä ja voileipiä makuuhuoneen oven taakse, huolehtimaan toisistaan ja olemaan tappelematta.  Sosiaalitoimistoon ei saa soittaa missään tapauksessa.

 Gabrielin ja pikkusisko Meeriken on nyt selvittävä kaksin.  Se ei ole kovin helppoa, koska koronasulku alkaa, koulut menevät kiinni ja Gabrielin pitäisi pystyä hoitamaan sekä oma että pikkusiskon etäkoulu.

  Rahat loppuvat pian, romanssi Aavan kanssa on lopahtaa alkuunsa eikä äidin kunto tunnu paranevan.

  Voiko aurinko vielä paistaa Gabrielin elämään?

  Olin niinku aurinko paistais on silkkää räppiä, sen voisi vaikka säveltää ja laulaa menemään.

 

 

 

 

AINA EI VOI VOITTAA - JOSKUS VOI 1.

Veera Salmi: Kaunis ilma kuolla
saatavana Kuopion kirjastossa
ja e-kirjana Bibliossa

MATKALLA MANALAAN

  Leo on levoton poika kuudennessa sijaisperheessä, yhdeksännellä luokalla.  Koulu ei suju, eikä oikein mikään muukaan.  Isra, tai Israel, niin kuin kaverit sanovat Isran muslimivanhempien kauhistukseksi, on tahtomattaan joutunut tilanteeseen, josta ei oikein tunnu olevan ulospääsyä.  Leo ja Isra ovat tutustuneet puolivahingossa luistinradalla koulun liikuntatunnilla.

  Isra päättää kuolla.  Muutakaan keinoa umpikujasta pääsemiseen ei hänen mielestään ole.  Leo ei päätä mitään, mutta toisaalta ei millään mitään väliäkään ole, joten miksi ei, tehdään kuten Isra ehdottaa: otetaan auto, lähdetään katsomaan pandoja Ähtäriin, sitten kuollaan.

  Vuosaaresta, Itä-Helsingistä, on yllättävän pitkä ja mutkainen tie Ähtäriin, varsinkin, jos on alaikäisenä liikkeellä varastetulla autolla ja minibudjetilla, eikä edes tiedä, missä sellainen paikka on, vai onko sitä olemassakaan.

  Matkan varrella Isralla on aikaa miettiä sitä, miksi hän oikeastaan haluaa kuolla, tai pikemminkin sitä, miksi hän ei enää voi elää.  Leon päässä pyörii kaikki se, minkä takia hänen elämästään tuli kasa selvittämättömiä sotkuja.  Eniten Leo miettii vanhempiaan, jotka häipyivät.  Matkan varrella Isra ja Leo oppivat jotakin itsestään ja toisistaan, mutta mikä on matkan lopullinen määränpää?