TYTTÖVOIMAA! 3.

RIOT GRRRL! SEURAAVA SUKUPOLVI

Jennifer Mathieu: Näpit irti! 

saatavana Kuopion kirjastossa

 

                                                               

 

  Vivian Carter, 16-vuotias teksasilaisen East Rockportin lukion oppilas saa tarpeekseen tyttöjen ja poikien erilaisesta kohtelusta, seksismistä ja sukupuolisesta häirinnästä koulussa.   

 

  Vivianin äiti oli nuoruudessaan Riot grrrl, underground-feministinen punkkari, joka kauhistutti niin kotona kuin koulussakin kovaäänisillä tempauksillaan.   

 

  Vivian on toista maata, hillitty ja järkevä, mutta koulussa asiat ovat sellaisella tolalla, että hillitty ja järkeväkin hiiltyy.  Poikien amerikkalaisen jalkapallon joukkue on rehtorin silmäterä, varsinkin, kun hänen poikansa on sen tähtipelaaja.  Tyttöjen eurooppalaisen jalkapallon joukkuetta ei huomaa kukaan, vaikka se menestyy hyvin.   

 

  Pojat saavat opettajien hiljaisella hyväksymisellä huudella kommentteja tyttöjen ulkonäöstä ja käpälöidä heitä.  Poikien kaksimieliset ja härskit t-paitaprintit sallitaan, mutta tyttöjen pukeutumista valvotaan tiukasti, ainakin kausittain.  Ne, joilla on liian iso kaula-aukko, liian kapeat olkaimet, liian lyhyt hame passitetaan rehtorin puheille, ja sitten säädyttömät peitetään liian isoilla urheiluhuppareilla loppupäiväksi. 

 

  Vivian tutkii salaa äitinsä nuoruusmuistolaatikkoa, ja löytää sieltä punkkareiden tekemiä fanzineja, monistettuja pienlehtiä.  Vivian tajuaa, että jo silloin kauan sitten haluttiin muuttaa ikivanhoja sukupuolirooleja ja päästä eroon niiden määrittelemistä käyttäytymismalleista. Läpyköissä oli hyvä, energinen meininki, ja Vivian päättää kokeilla, vieläkö sama keino toimisi.   

 

  Hän alkaa nostattaa tyttöjä kapinaan monistamalla Puhti-nimistä fanzinea, jota kaikki tietenkin nimittävät ”esitteeksi” koska eivät ole zineistä koskaan kuulleetkaan.  Moni ei myöskään ole erityisen innostunut feminismistä eikä muustakaan kapinatoiminnasta, mutta vähitellen yksi ja toinen huomaa, että ”et ole turvassa vaikka pysyt hiljaa”, kuten kirjassa runoilija Andre Lordia siteerataan.  Muutos vaatii toimintaa. 

 

   Puhti alkaa vaikuttaa, ja vähitellen tyttöjen yhteistyö ja joukkovoima kasvaa, eikä aikaakaan, kun Puhdista tulee myös some-ilmiö. 

 

   Mukana on myös jokunen valistunut miesoletettu, esimerkiksi koulun uusi oppilas Seth, salaperäinen ja tyylikäs.  Vivianin sydän menee syrjälleen ensisilmäyksellä. 

 

Nämä kirjat mainitaan:

S. E. Hinton: Me kolme ja jengi -  Sethin sanotaan muistuttavan tämän kirjan päähenkilöä

Stephen King: Carrie - kopiofirman myötämielinen mies lukee Kingin tyttöraivoklassikkoa 

Lue lisää Riot Grrrl! -ilmiöstä : Hesari 27.12.2021

TYTTÖVOIMAA! 2.

FEMINISMIN PERUSTEET

Chimamanda Ngozi Adichie : 

Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä 

saatavana Kuopion kirjastossa

 

 

  Adichie kirjoittaa tiiviisti ja selkeästi perusasioita feminismistä omien kokemustensa kautta.  Syntyy sujuva ja viihdyttävä tarina, ei totinen palopuhe.

 

  Adichie on nigerialaissyntyinen ja asunut pitkään Yhdysvalloissa, joten hänen kokemuksensa ovat peräisin näistä maista.  Jotkut Adichien esiin tuomat asiat ovat suomalaiselle aika eksoottisia: Nigeriassa nainen ei voi mennä yksin ravintolaan, Suomessa voi, on voinut jo ainakin 1970-luvulta alkaen.  Suomessa ei kai enää missään oleteta, että kaikki pariskunnan rahat ovat mieheltä peräisin.  Nainen voi omistaa talon ja päästä silti naimisiin.  Harva enää sanoo, että joku pääsee naimisiin.  Naimisiin meneminen tai parisuhde ylipäätään ei enää ole elämän perimmäinen tarkoitus. Vai onko? 

 

  Miesten ja naisten erilaiset roolit ja käyttäytymismallit ovat kyllä arkipäivää meilläkin.  Naiset ja tytöt alistuvat ja haluavat miellyttää, miehet ja pojat päsmäröivät enemmän tai vähemmän aggressiivisesti, haluavat - ja usein saavat - viimeisen sanan ja korkeimman aseman.  Miehet laistavat kotitöistä ja naiset sallivat sen.  

 

  Mahtaako kirjan antama kuva kuitenkaan ihan vastata meikäläistä sukupuoliroolitilannetta?  Meillä on jo saatu aikaan paljon sellaista, mikä Nigeriassa ja Yhdysvalloissa on vielä tekemättä, mutta toisaalta eriarvoistavia rakenteita on vielä vaikka kuinka paljon, ja niitä pitäisi paljastaa pikemminkin kuin kannustaa tyttöjä käyttämään korkokenkiä omaksi ilokseen. 

 

  Ulkonäkö ja pukeutuminen on kai tasa-arvon kannalta kuitenkin melko merkityksetön asia.

 

  Kirja jaettiin kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille vuonna 2017.