YHDYSVALTOJEN MUSTAT POJAT 3.

 

 ..."VAUVAT SAA KYLLÄ UNOHTAMAAN KUOLEMAN.  VARMAAN SIKS, ET NE ON NIIN UUSIA." - Maverick Carter

Angie Thomas: Betoniruusu

saatavana Kuopion kirjastossa

 

 

 Luitko Angie Thomasin kirjan Viha jonka kylvät?  Muistatko Starrin isän, Maverickin, sympaattisen ruokakauppiaan, jolla on jengitausta?  Betoniruusussa peruutetaan ajassa 1990-luvulle Maverickin lukio- ja jengivuosiin ja seurusteluun Lisan kanssa, josta tulee Starrin äiti – hiukan yllättäen tosin.  

  

   Mav asuu Garden Heightsissa ja käy paikallista lukiota, mikä on erityisen tärkeätä hänen tomeralle äidilleen.  Äiti ei halua pojastaan jengirikollista ja tietää, että kunnollinen koulutus on ainoa keino löytää muu leipäpuu kuin huumekauppa.  Mavin isä on ollut jo yhdeksän vuotta vankilassa kärsimässä huumetuomiota, joten äiti kyllä tietää huumekaupan huonot puolet.

  

  Niin luulisi Mavinkin tietävän, mutta houkutus on ylivoimainen ja King Lords -jengin vetovoima vastustamaton. Mav sotkeutuu kuvioon, jossa yritetään tehdä omaa bisnestä jengipomojen selän takana, ja siinä on riskinsä, kuten Mav joutuu huomaamaan. 

 

  Samaan aikaan Mavin elämässä on toinenkin jännitystekijä: Mav on muhinoinut parhaan kaverinsa Kingin tyttöystävän, Ieshan, kanssa oltuaan hetken riidoissa Lisan kanssa, ja Iesha on saanut lapsen.  Vauva on kolmikuinen, kun Iesha pyytää Mavin isyystestiin.  Mav on varma, että vauva on tietenkin Kingin, mutta kuinka käy?

 

  Mavin serkku ja paras ystävä Dre on tullut isäksi aikaisin ja on jo kolmivuotiaan tytön isä ja menossa naimisiin tyttärensä äidin kanssa.  Garden Heightsissa elämä on kuitenkin arvaamatonta ja väkivalta arkipäiväistä.  Drenin suunnitelmat jäävät toteutumatta, ja samalla Maverickin elämä saa uuden, yllättävän suunnan.

 

YHDYSVALTOJEN MUSTAT POJAT 2.

 

 LIFTILLÄ HELVETTIIN

 Colson Whitehead: Nickelin pojat

 saatavana Kuopion kirjastossa 

 

 

  

   

   Eldwood Curtis ei ole paha poika, ei sinne päinkään, vaikka vanhemmat jättävät hänet mummon hoiviin ihan pienenä ja häipyvät omille teilleen.  Mummon jämäkässä ohjauksessa Elwoodista kasvaa tunnollinen, tiedonhaluinen ja sinnikäs lukiolainen, joka haaveilee yliopisto-opinnoista.

  Onni ei kuitenkaan ole myötä.  Elwood liftaa autovarkaan kyytiin, poliisi pysäyttää auton, ja siitä alkaa Elwoodin elämä Nickelin kasvatuslaitoksessa. 

 

  1960-luvun Yhdysvaltojen etelävaltiolainen poikien kasvatuslaitos on pikemminkin vankila kuin koulu.  Niin sanottu kasvatus on enimmäkseen raskasta työtä, olematonta kouluopetusta, huonoa ruokaa ja erittäin vakavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jota kohdistetaan niin valkoisiin kuin mustiinkin asukkaisiin, vaikkakin vähän eri tavalla.  Mustien osa on kovempi kuin valkoisten.   

 

  Laitoksen alueella on kaksi hautausmaata, virallinen ja epävirallinen.  Epäviralliselle päätyvät ne, joiden virallisesti kerrotaan karanneen.  Valehtelu on helppoa, koska monilla pojilla ei ole ketään omaisia tietoja vaatimassa.  Vuosikymmeniä myöhemmin arkeologian opiskelijat kaivavat nimettömiä ruumiita suonreunasta. 

 

  Elwood ihailee mustien kansalaisoikeustaistelun keulakuvaa Martin Luther Kingiä ja hänen väkivallattomuuden oppejaan.  Elwood huomaa kyllä pian, että Nickelissä rotuerottelu ja rasismi ovat itsestäänselvyyksiä, eivätkä asenteet ole juuri muuttuneet sitten orjuuden aikojen.  Uuden aikakauden oikeudenmukaisuuden vaatimukset eivät ole yltäneet Nickeliin asti.   Mustan pojan ainoa keino säilyä hengissä on alistua ja olla mahdollisimman huomaamaton – ensimmäinen öinen pieksäminen pelätyssä Valkoisessa talossa opettaa sen.   

 

  Elwood ystävystyy Turnerin kanssa, joka on tottunut huolehtimaan itsestään ja osaa pysytellä kaukana hankaluuksista.  Hän viheltelee ja laulelee Piparkakkupojan laulua: ..."minua ette kiinni saa"… Turnerin käsitys maailmasta ja ihmisistä on paljon synkempi kuin Elwoodin: 

 

”Jos lait muuttuivatkin, niin eivät ihmiset eikä se, miten he toisiaan kohtelivat.  Nickel oli rasistinen helvetti – luultavasti puolet koulun työntekijöistä sonnustautui viikonloppuisin Klaanin kaapuun – mutta Turnerin mielestä pahuus oli ihmisessä ihonväriä syvemmällä.  Spencer oli paha.  Spencer ja Griff ja kaikki vanhemmat, jotka eivät piitanneet Nickeliin joutuneista lapsistaan.  Ihmiset olivat pahoja.” (s. 109)

 

  Loppujen lopuksi Turner kuitenkin Elwoodin takia luopuu periaatteestaan pitää huolta vain omista asioistaan.

  Nickelin kasvatuslaitosta ei ole koskaan ollut olemassa, kuten kirjailija loppusanoissaan kertoo, mutta kirjassa kuvattuja asioita tapahtui aikoinaan oikeasti ainakin yhdessä amerikkalaisessa koulukodissa.

 

YHDYSVALTOJEN MUSTAT POJAT 1.

 

MURHENÄYTELMÄ KOULUN PIHALLA

Tracy Chevalier: Uusi poika

saatavana Kuopion kirjastossa

 

 

 

  Ghanalainen 11-vuotias Osei on muuttanut diplomaatti-isänsä työn takia usein maasta ja koulusta toiseen.  Nyt perhe on päätynyt Washingtoniin, Yhdysvaltoihin, ja Osei on taas aloittamassa uudessa koulussa.  1970-luvun puolivälissä keskiluokkaisella asuinalueella ilmapiiri ei ole ollenkaan myönteinen uutta, mustaa oppilasta kohtaan.  Kiltti tyttö Dee kuitenkin tuntee heti vetoa Oseihin, ja he viihtyvät yhdessä ensimmäisestä koulutunnista alkaen. 

 

  Paha poika Ian ei pidä siitä, että kouluun tulee Osein kaltainen uusi oppilas.  Hän päättää erottaa Osein ja Deen keinolla millä hyvänsä. 

 

  Yhden päivän aikana käydään läpi valtaisa mustasukkaisuusdraama: Dee ja Osei tutustuvat, rakastuvat tai ainakin ihastuvat syvästi toisiinsa, Ian kylvää Osein mieleen epäilyksen siemenen, joka saa ravintoa Osein epävarmuudesta ja erilaisuuden kokemuksesta.  Epäilys kasvaa katkeraksi epäluuloksi ja huijatuksi tulemisen tunteeksi, ja kun rasistiopettaja vielä sanoo ääneen, mitä oikeasti ajattelee uudesta oppilaastaan, tragedia on väistämätön.

  Tarina on hurja, ehkä vähän epätodellisenkin tuntuinen.  Se voi johtua siitä, että kirja on uusi tulkinta William Shakespearen 1500-luvulla kirjoittamasta klassikkonäytelmästä Othello, jonka henkilöt eivät ole varhaisteinejä vaan aikuisia.  

 

  Uusi poika on toimiva tärppi sekä Lukemalla maailman ympäri -teemaan että klassikoiden lukijoille: vertaa Shakespearen alkuperäistä nykyaikaiseen tulkintaan!